Huomaan aika-ajoin kärsiväni niin sanotusta pesänrakennusvimmasta. Olen taas muutaman päivän potenut oireita ja löysinkin itseni selailemasta jälleen The Selbyn kuvia. Rakastan tumman puun ja valkoisen yhdistelmää, eräänlaista kolhoutta ja kuluneisuutta. Ei sen tarvii olla niin justiinsa, kunhan melkein.Mikäli joskus olen tukossa suunnitelmieni kanssa, käyn rentoutumassa Selbyssä. Kuvat ovat inspiroivia ja tyydyttää ainakin minussa asuvan kyyläilytarpeen. Mikä sen mukavampaa, kuin päästä kurkkaamaan toisten kotiin. Riskinä kuvien selailussa on kateuden iskeminen, mutta suosittelen kokeilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti