Farkut, farkut, farkut...

Kangastavarakauppias Levi Strauss ja räätäli Jacob Davis saivat patentin niiteillä vahvistetuille työhousuille vuonna 1873. Housujen materiaali oli indigonsininen denimpuuvilla, joka oli yleinen työvaatteissa käytetty kangaslaatu. Denimiä on kudottu jo 1600-luvulta lähtien, joten itse materiaali oli jo tuolloin tuttu.

Levi Straussia pidetään farkkujen keksijänä, vaikka Davis keksikin niittivahvistuksen, joka erityisesti erotti Levikset muista työhousuista. 1800-luvun lopulla housuihin tuli tunnusnumero 501 ja numerolla 201 valmistettiin huokeampaa versiota. Denimpusero otettiin myös tuotantoon, ja niistä tuli menestys. Patentin voimassaolo loppui vuonna 1890, jonka jälkeen niiteillä vahvistettuja housuja on saanut valmistaa kuka tahansa.

Suomeen farkut tulivat 1950-luvulla, jolloin farkkuja saattoi ostaa sataman merimiehiltä. Myös amerikkalaiset sukulaiset toimivat farkkujen välittäjinä, ja lähettivät suomalaisille lapsille farmarihousuja. Tuolloin kuitenkin farkkuja pidettiin vielä työhousuina, ja useimmissa kouluissa farkut hyväksyttiin vain pojilla. 60-luvulla nuoriso otti farkut omakseen ja trumpettilahkeiset matalavyötäröiset farkut olivat kuuminta kamaa. Tuolloin myös kotimaisia valmistajia alkoi olla paljon.

Nyt farkkuihin pukeutuu lapset ja aikuiset, naiset ja miehet. 80-luvulla yhdistettiin farkkutakki farkkuihin ja vielä 90-luvullakin, mutta näihin päiviin asti denim-materiaalin yhdistely ylä- ja alaosassa on ollut out. Nyt on kuitenkin tullut jälleen aika pukea ylle farkkupaita ja farkut! Myös bootcut-malliset farkut ovat jälleen "sallittuja".

Farkkumuotia 80-luvulta

Dolce & Gabbana kevät 2010

Bootcut-malliset farkut

style.com, stockholm streetstyle

Kesäkengät

Miehet sujauttavat ensi kesänä jalkaansa vanhat kunnon seilorikengät, jotka ovat tehneet comebackin 90-luvulta. Naiset saavat kopista menemään puukengillä. Esimerkiksi ruotsalaiset Swedish Hasbeenit ovat saavuttaneet suuren suosion ja ovat olleet esillä monessa suomalaisessa ja ulkomaalaisessa blogissa.

asos bianco topman dam style

Karsittua

Neil Barrett

Suomi, tämä minimalistisen ja pelkistetyn tyylin sydänmaa. Kevään 2010 mallistoissa minimalismi on nähtävillä vahvana osana. En kuitenkaan usko, että vähäeleinen pukeutuminen on kevään juttu Suomessa. Kevät kun sattuu olemaan meille melankolisille suomalaisille vuodenaika, jolloin viimein uskalletaan pukeutua rohkeammin ja unohtaa jopa hetkeksi mustanpuhuva pukeutuminen. Keväällä saa käyttää rohkeasti värejä, erilaisia kuoseja ja vaaleita sävyjä.

Tiedän kuitenkin, että kesän lopulla alkaa kaivata mustaa ja yksinkertaista pukeutumista. Syksyllä lomat ovat ohi ja on aika palata työelämään, mikä tarkoittaa monelle myös paluuta konservatiiviseen pukeutumiseen. Mustavalkoisuutta pidetään tyylikkyyden tuntomerkkinä ja siihen turvaudutaan työelämässä. Talvella Suomi nukahtaa ja unten maille matkaavat myös kirkkaat värit. Talvella ei haluta erottua, vaan kuljetaan osana massaa. Poikkeuksena toimii joulu, jolloin punainen piristää talvikauden pukeutumista ja tuo mustaan pukeutumiseen lämpimän lisän. Vaikka kesä ei ole alkanutkaan on hyvä vilkaista jo tulevaa syksyä. Tässä muutama minua inspiroinut kuva syksyn ready to wear -mallistoista.

Stella McCartney

Givenchy

Fendi

Jil Sander

Dior Homme

Bottega Veneta

Kuvat style.com

Rillien riivaama

Ostin kolme vuotta sitten edelliset silmälasini. Ne ovat ns sihteerikkölasit ja olen pitänyt niistä kovasti. Nyt aion kuitenkin hommata uudet. Eikä valinta ole helpoimmasta päästä. Prosessi alkoi jo viime kesänä, jolloin tilasin netistä muutamat lasit sovitukseen. En kuitenkaan kelpuuttanut niistä yhtäkään ja homma jäi hetkeksi jäihin. Syksymmällä yritin uudestaan tutustua kehysvalikoimaan ja luulinkin löytäväni ne oikeat, mutta joku niissä kuitenkin mätti ja myös taloudellinen tilanne ei antanutkaan periksi.

Ensi tiistaina kuitenkin sen teen! Ostan viimeinkin uudet kakkulat. Olen tähän mennessä käynyt kolme kertaa sovittelemassa kehyksiä ja sain jopa karsittua vaihtoehdot kolmeen eri kehysmalliin. Hinnat eivät ole korkeat, että voisin jopa ostaa kahdet lasit, mutta kahteenkin karsiminen on tuskallista. Ensin halusin pilottimalliset, sitten nörderillit ja sitten täysin pyöreät silmälasit. Nyt olen niin päästäni pyörällä, että koitan olla ajattelematta koko silmälasiasiaa. Kävin kuitenkin vielä facehunterista tsekkaamassa suosikkini. Tällä hetkellä kärjessä ovat pilottimalliset.

Hullaantuneena huppuun

Wikipedian määritelmän mukaan huppu on 1. takin, paidan, kaavun tms. selkäosan yläreunasta lähtevä vaatteen osa, joka voidaan vetää pään yli. 2. yleisesti jonkun suojaksi tarkoitettu pienehkö pussimainen ja avoin kangas.

Minä löysin hupullisen puseron eli hupparin yläasteella. Itseasiassa tarkemmin asiaa mietittyäni taisin tuolloin melkein aina pukeutua huppariin. Wikipedian määritelmän mukaan huppu on tarkoitettu suojaamaan. Siltä se itseasiassa tuntui, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vuosina 2006 ja 2007 pukeuduin jälleen huppariin. Kyseessä on ensimmäinen vuoteni Lappeenrannassa. Hain omaa paikkaani ja jälleen huppari muotoutui turvavaatteekseni.

Pidän hupun mystisyydestä. Tuntuu, että hupun päähänsä vetäneellä on jotain salattavaa ja hän haluaa piiloutua. Monissa elokuvissa huppuja on käytetty tehokeinona. Esimerkiksi Eyes Wide Shutissa hupullisiin viittoihin ja naamareihin pukeutuneet miehet herättivät pelkoa.

Jälleen tekisi mieli vetää huppu päähän.

Kuvat le fashion, jak and jil, santorialist ja facehunter.

Chanelin nallekarhut

Olen yleensä melko avoin uusille mallistoille ja en yleensä koe "ei missään nimessä!" -reaktiota, mutta nyt sekin päivä sitten tuli. Selailin perinteiseen tapaan syksyn uusia ready to wear -mallistoja ja rupesin tutkimaan Chanelin syksyn mallistoa. Suorastaan säikähdin! Oli pakko tarkistaa, että olen nyt varmasti Chanelin mallistoa selailemassa.

En ole koskaan pitänyt turkiksista. Vaikka Chanelin turkikset eivät olekaan aitoja ja materiaali on valmistettu neulomalla karva ruskealle tweed-kankaalle, en pidä siitä. Tämä talvi on ollutkin yhtä tuskaa sillä turkit ovat olleet trendikkäitä. Silloin tällöin törmään onnistuneeseen turkista sisältävään asukokonaisuuteen, mutta ne päivät ovat harvassa. Iltapuvun kanssa turkki on tyylikäs, mutta arkipukeutumisessa riskialtis mauttomuudelle.

Muodin saralla hyvän maun rajalla voi leikkiä, mutta kunhan ei lipsahda huonon puolelle. Karl Lagerfeld on rohkea suunnittelija, jolla on vahvat mielipiteet ja myös arvovaltaa toteuttaa oma visio. Hän on uudistanut pääsuunnittelijana Chanelia onnistuneesti, mutta on mielenkiintoista nähdä kuinka tähän mallistoon tullaan suhtautumaan. Itse voin tällä hetkellä sanoa inhoavani malliston nallekarhu-pukuja ja karvasaappaita, mutta se että kuljenko parin vuoden päästä karvahousuissa jää nähtäväksi. Olen nimittäin monet kerrat huomannut ensiksi torjuvani trendin, mutta sitten kuitenkin huomannut pian pukeutuvani siihen. Nyt kuitenkin toivoisin, että näin ei kävisi!

Olemme ystäväni kanssa miettineet kuinka vaatemuoti tarvitsisi jonkun uuden piristysruiskeen. On vaikeaa keksiä uutta ja virkistävää, kun kaikki on jo nähty. Turkiksia toki on nähty aikaisemmin catwalkeilla, mutta en muista koskaan nähneeni mallien yllä turkishousuja. Lagerfeld on käyttänyt turkista paljon myös Fendille suunnittelemissa vaatteissa ja asusteissa, mutta tälle levelille hän ei ole vielä yltänyt. Piristävänä elementtinä Chanelin syksyn mallisto toimii loistavasti. Alkujärkytyksestä selvittyäni löysin mallistosta mekkoja, jotka miellyttävät myös minimalismin ystävän silmää.

Olen aina ollut sitä mieltä, että muodin ei tarvitse olla haudanvakavaa, vaan se saa olla hauskaa ja kokeilevaa. Nähtäväksi jää mitkä elementit mallistosta suodattuvat suuremmalle yleisölle, ainakin karvakengät voivat malliston siivittämänä tehdä paluun 90-luvulta. Loppujen lopuksi tajusinkin pitäväni mallistoa onnistuneena ja todellakin virkistävänä kokonaisuutena. Kuten Sarah Mower on kirjoittanut, Lagerfeldin mallisto on lähempänä couturea kuin ready to wear -mallisto on koskaan ollut.
Kuvat Style.com

McQueenin viimeinen

Viimeiseksi jääneessä mallistossaan McQueen palasi käsityöhön, joka olikin hänen intohimonsa. Alexander McQueenin oikeana kätenä toiminut Sarah Burton on kertonut, että McQueen kääntyi pois internetmaailmasta, jota hän oli käyttänyt voimaakkaasti edellisissä mallistoissaan. McQueen tutki pimeän keskiajan taidetta, mutta löysikin sieltä valoa ja kauneutta, mitkä eivät yleensä nouse mieleen keskiaikaa mietittäessä. Esitellyt 16 asukokonaisuutta olivat 80 prosenttisesti valmiita hänen kuollessaan.

Asuista huomaa, että Alexander McQueen kiinnostui enkeleistä ja demoneista. Hän on käyttänyt kultaisia sulkia ja vaaleaa kevyttä kangasta. Printit tukevat herkkää vaikutelmaa. Vahva muotokieli on tärkeä osa McQueenin suunnitteluissa ja paksut jacquard-kankaat toimivat asuissa. On hienoa, kuinka McQueen on tuonut samaan mallistoon raskasta ja kevyttä. Kontrasti toimiikin loistavasti! Voisi kuvitella, että jos inspiraation lähteenä on ollut keskiaika ja pimeät vuodet, kehkeytyisi mallistostakin raskas ja tumma, mutta onneksi ei.

Vaikka McQueenin menehtyminen kuinka surullista onkin, on hienoa, että viimeiseksi jää mallisto, jossa McQueen palasi niin sanotusti juurilleen. Muoti on matkalla minimalistisempaan suuntaan, joten on hienoa, että McQueen kuin viimeisenä sanana lausuu vastalauseensa tälle muutokselle.

Lähde style.com

Home sweet home

Huomaan aika-ajoin kärsiväni niin sanotusta pesänrakennusvimmasta. Olen taas muutaman päivän potenut oireita ja löysinkin itseni selailemasta jälleen The Selbyn kuvia. Rakastan tumman puun ja valkoisen yhdistelmää, eräänlaista kolhoutta ja kuluneisuutta. Ei sen tarvii olla niin justiinsa, kunhan melkein.

Mikäli joskus olen tukossa suunnitelmieni kanssa, käyn rentoutumassa Selbyssä. Kuvat ovat inspiroivia ja tyydyttää ainakin minussa asuvan kyyläilytarpeen. Mikä sen mukavampaa, kuin päästä kurkkaamaan toisten kotiin. Riskinä kuvien selailussa on kateuden iskeminen, mutta suosittelen kokeilemaan.

The Great Illusion

Hullaannuin italialaisen Paolo Roversin kuviin, jotka hän on kuvannut Italian Voguelle. Hän kertoo tarinan leikkien varjolla ja valolla. Yksinkertaisesti kaunista.


Kuvat fashiongonerogue

Miesten housujen haarakorkeus pitenee

Dries van Noten

Naisille haaremihousut ovat tuttu juttu, mutta miehillä haaremihousuja ei juurikaan ole näkynyt. Syksyn 2010 mallistoissa näkyy kuitenkin muutos haarakorkeudessa. Aivan ei mennä haaremihousujen mittasuhteisiin, mutta haarakorkeus selvästi pitenee ja housujen haaraosa laskeutuu alemmas lähelle polvia. Mielenkiintoista on, että housujen materiaali kuitenkin pysyy suorille housuille tyypillisenä kankaana, kuten polyesterinä ja villana, eikä materiaali ole esimerkiksi rennonpaa puuvillacollegea. Housuissa myös yläosaan on lisätty väljyyttä ja lahkeet saavat olla kapeat ja jopa vajaamittaiset. Saa nähdä tuleeko tämä trendi näkymään Lappeenrannan katukuvassa. Veikkaan, että kuluttajilla kestää aikansa ennen kuin mallille lämmetään Suomessa.

Ann Demeulemeester

Etro

Paul Smith

Bottega Veneta

Rick Owens

Kuvat GQ