Kangastavarakauppias Levi Strauss ja räätäli Jacob Davis saivat patentin niiteillä vahvistetuille työhousuille vuonna 1873. Housujen materiaali oli indigonsininen denimpuuvilla, joka oli yleinen työvaatteissa käytetty kangaslaatu. Denimiä on kudottu jo 1600-luvulta lähtien, joten itse materiaali oli jo tuolloin tuttu.
Levi Straussia pidetään farkkujen keksijänä, vaikka Davis keksikin niittivahvistuksen, joka erityisesti erotti Levikset muista työhousuista. 1800-luvun lopulla housuihin tuli tunnusnumero 501 ja numerolla 201 valmistettiin huokeampaa versiota. Denimpusero otettiin myös tuotantoon, ja niistä tuli menestys. Patentin voimassaolo loppui vuonna 1890, jonka jälkeen niiteillä vahvistettuja housuja on saanut valmistaa kuka tahansa.
Suomeen farkut tulivat 1950-luvulla, jolloin farkkuja saattoi ostaa sataman merimiehiltä. Myös amerikkalaiset sukulaiset toimivat farkkujen välittäjinä, ja lähettivät suomalaisille lapsille farmarihousuja. Tuolloin kuitenkin farkkuja pidettiin vielä työhousuina, ja useimmissa kouluissa farkut hyväksyttiin vain pojilla. 60-luvulla nuoriso otti farkut omakseen ja trumpettilahkeiset matalavyötäröiset farkut olivat kuuminta kamaa. Tuolloin myös kotimaisia valmistajia alkoi olla paljon.
Nyt farkkuihin pukeutuu lapset ja aikuiset, naiset ja miehet. 80-luvulla yhdistettiin farkkutakki farkkuihin ja vielä 90-luvullakin, mutta näihin päiviin asti denim-materiaalin yhdistely ylä- ja alaosassa on ollut out. Nyt on kuitenkin tullut jälleen aika pukea ylle farkkupaita ja farkut! Myös bootcut-malliset farkut ovat jälleen "sallittuja".
Farkkumuotia 80-luvulta
Dolce & Gabbana kevät 2010
Bootcut-malliset farkut
